Lähdin mukaan kuntavaaliehdokkaaksi, koska haluaisin olla vaikuttamassa siihen, että päätöksiä perusteltaisiin tutkitulla tiedolla. Tutkittuun tietoon vetoaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta ja vasta-argumenttina on esitetty vaikkapa, että jokainen löytää kyllä omia näkemyksiään tukevia tutkimustuloksia ja että onhan sitä kaikenlaisia tilastoja tarjolla. Tämä on totta, ja sen takia pidänkin tärkeänä tutkimustulosten syvällistä ymmärtämistä.
Tilasto tarjoaa vasta lähtökohdan tutkimukselle, eikä yksittäinen tutkimus voi vielä tarjota kunnolla tutkittua tietoa, vaan tulokset pitää pystyä toistamaan eri aineistolla ja eri menetelmällä. Toisinaan tämä pyritään ohittamaan sillä että samaan tutkimukseen kootaan eri aineistoja, ja kun niistä tehdään samat havainnot, katsotaan, että tulee osoitetuksi loppupäätelmien väistämättömyys.
Viime viikolla uutisoitiin VATT:n tutkimuksesta , jossa kotitalousvähennyksen toimimattomuutta tarkasteltiin sekä Suomessa että Ruotsissa ja havaittiin, etteivät sen enempää sen käyttöönotto (Ruotsissa) kuin määrän kasvattaminenkaan (Suomessa) lisänneet ilmoitettua palveluiden kulutusta. Lisäksi havaittiin, että kotitalousvähennystä käyttävät lähinnä hyvätuloiset. Jos tutkimus kiinnostaa tarkemmin, se löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Tutkimus vaikuttaa hyvin tehdyltä, aineisto on laaja ja sitä on vaikea tästä laajentaa. Ongelmaksi muodostuu johtopäätös, jonka mukaan tämä tutkimus osoittaisi, että kun kerran kotitalousvähennyksestä ei ollut haluttuja hyötyjä, siitä voidaan luopua. Luopumisen vaikutuksia ei nimittäin tutkittu.
Tutkimuksessa todetaan, että nykyinen järjestelmä ei toimi halutusti. Mielestäni seuraava looginen askel olisi järjestelmän kehittäminen toimivammaksi, eikä se, että koko järjestelmästä luovutaan. Minulle ainakin on selvää, ettei pienituloisella ole varaa odottaa saavansa vaikkapa siivousapuun menevistä rahoista osaa takaisin veronpalautuksina joskus puolentoista vuoden päästä. Nykyisessä verojärjestelmässämme viivästys ei välttämättä olisikaan niin pitkä, ja olisi kiinnostavaa tietää, miten verotuksen parempi ajantasaisuus yksinään vaikuttaa vähennyksen käyttöön.
Hyvin tehdyistä tutkimuksista halutaan hyvin usein vetää johtopäätöksiä, joita niistä ei pidä vetää. Tutkimus vastaa vain siihen asiaan, mitä on tutkittu. Jos halutaan ehdottaa kotitalousvähennyksestä luopumista tutkimukseen vedoten, pitäisi tutkia mitä vaikutuksia on tai on ollut kotitalousvähennyksestä luopumisesta, eikä siis kotitalousvähennyksen käyttöönotosta ja sen laajentamisesta. Ne ovat eri asioita – myös ihmisten toimintaan yleisesti vaikuttavalla mielikuvatasolla. Uudistuksiin tottumisessa menee aikaa, eikä ihmisten käytös muutu hetkessä. Vähennysoikeuden poistuminen olisi kuitenkin yhtäkkinen toimenpide, jolla voisi olla rajuja seurauksia pienyrittäjille. Tai sitten ei. Vaikea sanoa, kun asiaa ei ole kunnolla tutkittu. Itse en haluaisi ottaa sitä riskiä, vaan tekisin päätöksen muun harkintani pohjalta.
Tutkimuksia kannattaa seurata, ja niistä oppii poimimaan olennaiset tiedot nopeasti, kun taitoa harjoittaa. Mitä paremmin on perehtynyt tutkimuksiin, sitä paremmin voi arvioida tilannetta myös silloin, kun juuri siitä aiheesta ei ole tutkimusta vielä tehty. Tällaisesta käytetään termiä valistunut arvaus. Se on usein hyvä tapa edetä, kun tieteellinen tutkimus on moneen tilanteeseen liian hidasta ja rajattua. Mukavampaa toki olisi, jos päätökset voisi perustaa aina tutkimustuloksiin ja että kaikenlaista tutkittaisiin vielä nykyistä enemmän. Ja vieläpä niin, että tuloksia voisi hyödyntää, toisin kuin vaikkapa perustulokokeilusta saatuja tuloksia. Mutta ei mennä nyt siihen.