Kuntavaalit lähestyvät, ja niissä voivat äänestää muutkin täällä pitkään asuneet kuin vain Suomen kansalaiset. Kuntavaalien äänestysvilkkaudessa olisi parantamisen varaa ja jokainen ääni lasketaan. Olen ollut mukana etsimässä kääntäjiä eri kielisille versioille äänioikeudesta ja vihreiden perustiedoista Turun Vihreiden kansainvälisille sivuille. Käännökset ovat valmiina lähes 20 kielelle ja lisää on tulossa. Kaikkien kielien puhujia on vaikea tavoittaa, sillä Turussa puhutaan yli sataa kieltä.
Näin äidinkielen päivänä on hyvä tietää, että joka kymmenes turkulainen puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia, ja näitä muunkielisiä ihmisiä on Turussa siis lähes 20 000. Olen huomannut, että tieto tulee monelle yllätyksenä ja sitten aletaankin jo siunailemaan turvapaikanhakijoiden sosiaalikuluja ja vaikka mitä asiaan liittymätöntä.
Suurin osa muunkielisistä ei nimittäin ole turvapaikanhakijoita, eikä heissä ole mitään päiviteltävää. Turku on perustettu ilmeisesti 1200-luvulla ja vaikuttaa siltä että se on alusta asti ollut monikulttuurinen ja kansainvälinen kauppapaikka. Jo ainakin siis 800 vuoden ajan on ollut monentaustaisia turkulaisia, täältä on lähdetty ja tänne on tultu, lyhyemmäksi ja pidemmäksi ajaksi, joskus ihan pysyvästikin.
Oma kokemukseni Turusta on hyvin kansainvälinen. Muutin YO-kylään heti täytettyäni 20 ja jaoin yhteiskeittiön niin suomenkielisten, suomenruotsalaisten, virolaisten, kenialaisten, ranskalaisten, nigerialaisten kuin saksalaistenkin opiskelijoiden kanssa vuosien varrella. Opetimme toisillemme edullisten ruokalajien valmistusta, keskustelimme kaikenlaisista maailman asioista ja katsoimme yhdessä televisiota sitä kommentoiden.
Yliopistolla työskennellessäni olen tutustunut edellä mainittujen lisäksi vähintäänkin yhteen japanilaiseen, irakilaiseen, unkarilaiseen, libyalaiseen, itävaltalaiseen, venäläiseen, intialaiseen, valkovenäläiseen, ukrainalaiseen, nepalilaiseen, bangladeshilaiseen, pakistanilaiseen, kanadalaiseen ja ghanalaiseen. Lisäksi työkavereinani on ollut ainakin unkarilaisia, romanialaisia, kiinalaisia, intialaisia, yhdysvaltalaisia ja etiopialaisia.
Kaikista en edes tiedä minkä maan kansalaisia tai kaksoiskansalaisia he ovat tai ovat olleet ennen Suomeen muuttoaan, koska eipä sillä juuri väliä ole. Osa on maassa pitkään, osa lyhyemmän aikaa ja osa aikoo jäädä loppuiäkseen. Joukossa on niin lääkäreitä, hoitajia, laboratoriohenkilöstöä, teknistä henkilöstöä, tutkijoita kuin monia muitakin ammattiryhmiä. Ja lisäksi olen toki ihan yksityiselämässäkin tutustunut ainakin perulaisiin, australialaisiin, norjalaisiin, tanskalaisiin, islantilaisiin, britteihin ja turkkilaisiin eri alojen osaajiin.
Yksittäinenkin ihminen voi olla monikulttuurinen, mutta kulttuuria on vaikea ja ehkä turhakin erottaa hänen muusta persoonallisuudestaan. Jokainen meistä on mikä on. Jos on valmis kuuntelemaan, uusilla tuttavuuksilla voi olla jotain erilaista sanottavaa kuin heillä joiden kanssa on jo pitkään viettänyt aikaa.
Kuten Yle hiljattain uutisoi, olisi tärkeää että rekrytoijat uskaltaisivat palkata työkavereiksi, alaisiksi ja pomoiksi ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse on, ja jopa heitä, joiden äidinkieli ei ole suomi. Turku ja koko Suomi tarvitsee lisää uutteria työntekijöitä, tuotteiden ja tuotantotapojen kehitystä ja monenlaista tutkimusta. Kaikkien työpanos ja ideat ovat tarpeen.